Arvostelu:

Seuraaminen hihnassa: Erittäin hyvä

Seuraaminen vapaana: Erittäin hyvä

Liikkeestä istuminen: Liikettä ei tapahdu

Liikkeestä maahanmano ja luoksetulo: Liikettä ei tapahdu

Paikallaolo häiriön alaisena: Puutteelinen

 

Ja kootut selitykset ;)

 

Olimme suoritusvuorossa numerolla neljä. Eli ensin paikallamakuu.

Noh, sattuipa hieman satelemaan vettä.... Meidän Nti Kermapersehän meni vasta kolmannella käskyllä maahan, ja kaks kertaa kesken liikkeen sain sen palauttaa istumisesta takaisin makuulle. Mutta se pysyy paikallaan, vaikkei makaa. Yks huoli siis vähemmän, se ei pamauta sieltä kenenkään kimppuun :) 

Sitten seuraamiseen. Arian kanssahan on tehty tosi lyhyttä pätkää seuraamista, jatkuvasti palkaten. Noh, päätin kuitenkin kokeilla kokeenomaista suoritusta, ja se pirulainen yllätti! Koko kaavion ajan ihan ilmiömäinen kontakti! Perusasennot ok, käännökset ok, nopeuden muutokset ok ja henkilöryhmä ok. WAU!

Vapaana seuraaminen meni lähes samoin kuin hihnassakin. Kontakti katosi siinä vaiheessa kun paikallamakuussa ollut koira päätti ilmoittaa että hänkin on kentällä. Mutta kontakti löytyi kyllä heti.

Henkilöryhmässä seuraaminen ois saanu olla tiiviimpää. Hieman siellä haahuiltiin, ei mitään isompia, mutta selvästi se on epävarmempi siellä.

Liikkeestä istumista on treenattu tosi vähän, ja siitäkin on aikaa. Käskyn kuullessaan neiti siis vaan jatkoi matkaa. Pysähdyin ja toistin käskyn, sitten jäätiin hienosti istumaan.

Paikallamakuun jälkeen tiesin, ettei tästä tule tänään mitään. Eihän märkään maahan nyt ainakaan toista kertaa enää voi mennä! Eikä menty, ennenkun kolmannella käskyllä kun olin pysähtyny. Luoksetulossa hieman jännäsin, kun Aria ei osaa ollenkaan loppuperusasentoa. Noh, käskystä hirmuisella vauhdilla viereen, poikittain :) Suunnilleen kuukausi sitten päätin vaihtaa luoksetulon loppuperusasennon eteentulemiseen, mutta eihän sitä nyt vielä osata. Onneks tota sivulletulemistakaan ei oo koskaan osattu, niin eteentulo saattaa joskus upotakin päähän ;)

Suuret kiitokset Ilkalle järjestämisestä ja Mialle tuomaroinnista! Ja Tiialle kanssajännittämisestä ;)

 

Meidän ensimmäiset jälkitreenit.

Tehtiin kaksi suoraa jälkeä. Toinen pituudeltaan 20 askelta, ja toinen 30 askelta.
Häröilyä sekä koiralta että ohjaajalta...

Viime torstain hakutreenit jäivät meiltä valitettavasti väliin mun sairasloman vuoksi.

Oltiin taas torstaina 21.8. metsässä treenaamassa hakua PPK:n jatkokurssin merkeissä. Tällä kertaa jatkokurssilaiset jaettiin kahteen osaan. Osa porukasta meni Kaarinan kanssa, ja me Arian kanssa oltiin Karitan porukassa.
Ensin tallattiin alue. Vuorossa tällä kertaa kaistatallaus. Toiselle (vähemmän ryteikköiselle) puolelle tehtiin kaksi kaistaletta ja toiselle yksi.
Aria oli vuorossa toisena. Ensimmäisenä oli Janne koiransa kanssa, mutta eivät tehneet ollenkaan hakua metsässä, vaan pelkästään rullaharjoituksia tiellä. Otettiin taas hajun hakua.  Arialle otettiin kolme maalimiestä joista ensimmäinen oli ei-ryteikössä, toinen ryteikössä ja kolmas taas ei-ryteikössä.
Tähän väliin täytyy todeta, että ilma oli äärettömän hankala, vettä oli tullu taivaan täydeltä koko päivän, eikä ilma liikkunut yhtään.
Käytiin hakemassa hajua ensimmäisestä maalimiehestä todella läheltä, palattiin keskilinjalle ja laitoin koiran hakemaan. Aria singahti väärälle puolelle... Ei muuta kun kutsu viereen ja uus lähetys. Aikansa haahuiltuaan Aria kuitenkin löysi maalimiehen. Ei kylläkään mitään puhettakaan suorasta pistosta. Aria kun edeleen hakee sitä korkeinta kohtaa josta hajun saisi, eihän siellä maan tasalla mitään hajuja välttämättä ole. Nyt ei vaan meinannu löytyä korkeaa kohtaa, joten neiti teki tosi isoja kaarroksia.
Toinen maalimies oli sitten siellä ryteikössä. Käytiin taas tosi lähellä maalimiestä, ja palattiin keskilinjalle. Lähetin koiran, se teki lenkin ja palasi takaisin. Ääniapu maalimieheltä ja löytyihän se sieltä!
Kolmas maalimies oli taas "helpommalla" puolella, ja käytiin taas tosi lähellä ja palattiin keskilinjalle. Lähetys, pari rundia ja maalimies löydetty.

Tällä kertaa kenenkään autoon ei mahtunut, joten Aria oli puussa kiinni treenien ajan. Muuten ihan nätisti, mutta vinkuna kuulu ainakin viidenkymmenen metrin päähän... Millähän sen sais odottamaan hiljaa?
Seuraavalle kerralle häkki mukaan, josko sillä sen saisi jonkun autoon, autossa se kuitenkin on ihan hiljaa.

Ilmasutreenit ei ole edenneet yhtään, se ei vaan hauku...
Eli ilmeisesti nyt sitten aletaan treenata tosissaan sitä noutoa, ja tehdään siitä rullakoira.

Oltiin siis torstaina 14.8. metsässä treenaamassa hakua PPK:n jatkokurssin merkeissä. Mukana siis tämän kevään alkeiskurssilaiset (9?) ja minä kera Arian.
Aria oli vuorossa viidentenä. Otettiin meille uudentyyppistä harjoitusta, hajun hakua. Maalimies menee piiloon ja merkkaa sen. Koiran kanssa lähdetään keskilinjalta niin että koira on taluttimessa. Kävellään kohti maalimiestä niin kauan että koira saa varmasti hajun. Kun koira on saanut hajun, lähdetään takaisin keskilinjalle josta  lähetetään koira maalimiehelle. Arialle otettiin kaksi maalimiestä joista ensimmäinen meni vähän huonommin. Aria on tottunut hakemaan korkeamman paikan josta ottaa hajun ja menee sieltä maalimiehelle, ja niin se teki nytkin vaikka oltiin käytiin hakemassa haju lähempää. Toinen meni sitten jo paremmin ja Aria teki suoran piston (jota siis tavoiteltiinkin) maalimiehelle.
Käytiin tiistaina Ilkan ryhmän kanssa piipahtamassa raunioilla. Ihan katastrofi... Koira oli ihan hukassa, ei todellakaan tiennyt mitä piti tehdä. Toivotaan että suunta on ylöspäin. Toisaalta, en yhtään ihmettele koiraa, edellisestä rauniokerrasta on 8 kuukautta.

Nyt pitäisi alkaa keskittyä ilmaisuun, eli joko saada koira haukkumaan tai alkaa treenata noutoa rullailmaisua varten. Vaikka haukku näyttää aika toivottomalta, en aio vielä luopua toivosta, vaan jatketaan harjoituksia muutama kuukausi ja siirrytään sitten rullalle jos on pakko. Nouto on pakko kuitenkin tokoa varten treenata joskus.